maanantai 18. joulukuuta 2017

JOULU JA KUUSEN KYNTTILÄT



Kerrotaan, että Martti Luther ensimmäisenä keksi panna kynttilöitä kuuseen. Tähän hän oli saanut idean taivaltaessaan joulukuisena iltapimeänä kotiin Wittenbergiin ja katsellessaan, miten taivaan tähdet näyttivät tuikkivan kuusten latvoissa.
      Kuusen sisälle kantaminen jouluna oli vanha saksalainen tapa, mutta Lutherin innovaatio oli sitoa puun oksille kynttilöitä palamaan. Voin hyvin kuvitella tämän kaiken tapahtuneeksi tältä rehevältä ja sovinnaisuuksista vapaalta energiapakkaukselta, joka rakasti myös leikkiä ja perhe-elämää - ja aikalaistensa, mm. oppilaittensa kertoman mukaan " tuli sitä iloisemmaksi, mitä lähemmäksi joulu, Jumalan Pojan syntymä, tuli".
      Sittemmin protestantit omaksuivat joulukuusen (kynttilöineen) joulunviettoonsa, mutta katolilaiset pitäytyivät seimiasetelmissa. Luterilaisia jopa moitittiin 'joulukuusiuskonnoksi', ja amerikkalaiset puritaanit pitivät joulukuusta syntisenä, koska se vei ajatukset pois joulun varsinaisesta sisällöstä.

Luther perheineen joulunvietossa, Carl Schwerdgeburthin painokuvaa vuodelta 1845 

Joulusta iloitseva Luther ideoi perheelleen myös joulukuvaelman, jossa lapset esittivät paimenia ja enkeleitä, ja pienin, kuusiviikkoinen Magdalena, sai Joulun Lapsen osan. Näin syntyi vuonna 1534 Lutherin kirjoittama Enkeli taivaan- jouluvirsi (Vom Himmel hoch), Luukkaan evankeliumin 2:8-16 pohjalta. Sävelmän Luther otti saksalaisesta piirileikistä. Tämä kuuluisa virsi soi edelleen, on soinut halki vuosisatojen, ympäri maailmaa luterilaisissa kirkoissa, mutta myös muut kristilliset kirkkokunnat katolilaisia myöten käyttävät sitä.
    1800-luvulla silloinen virsikirjatyöryhmä uudisti virren käännöstä, kaikki 15 hienoa säkeistöä suomennettiin. Elias Lönnrotin kynästä oli esimerkiksi 11. säkeistö:
Samettina, silkkinä / sull'  on tukko heiniä / mut niissä loistat kuitenkin / kuin taivahassa ainakin. 
     Kirkolliskokoukset ovat kuitenkin halunneet pysyä virren lyhennetyssä ja arkisemmassa versiossa. Niinpä myöskään vuosien 1974-1984 virsikirjakomitea ei saanut tahtoaan lävitse, kun se yritti palauttaa Lutherin Enkeli taivaan herkän kauniit kuvat kokonaisuutena  virsikirjaan. Tuolloin esim. Niilo Rauhala runoili (kuten oli jo Lönnrotkin koettanut):
On kapalosi karhea, / et loista kultavaatteissa. / Vaan eivät nekään arvoas / vastaisi, Kristus kuningas. 
Virren ydin - kumartaminen Vapahtajan seimen äärellä - painuu toki kuitenkin nykyisen "lyhyenkin" (10 säkeistöä) virren myötä sydämiin.
 
Kuusea koristavien kynttilöiden säihketta katsellessa voi siis todeta, että sen lisäksi, että Lutheria on ollut tapana syyttää ihmiset loppuun ajavasta "luterilaisesta työmoraalista" (mitä ihmettä sillä sitten tarkoitettaneenkin), niin nyt häntä voi syyttää myös jouluhössötyksestä!

Hyvää ja armorikasta joulujuhlaa kaikille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti