Lintujen paluu keväällä on sykähdyttävä näky, samoin kuin niitten lähtö kesän loputtua haikea. Yömuuttajat tulevat ja menevät kuin salaa. Mutta jo maalis- huhtikuussa, kun ensimmäisen kerran aamulla herää mereltä kuuluvaan ja kattojen yllä kiertelevään lokkien kirkunaan, sydän hypähtää ilosta: kevät! Varistenkin tarmokas raakkuna maaliskuussa on mukava uutinen.
Vaikka lintuharrastukseni on tunteenomaista ja epätieteellistä, on se ollut elinikäistä. Linnuista ja linturetkistä on paljon hienoja muistoja. Olen myös kirjoittanut usein linnuista, jopa niin että Hesarin kriitikko ihmetteli, miten kirjassani Orava ja pääskynen (2007) on mainittu peräti 51 (!) lajia. Itse kyllä laskeskelin ettei niitä ole enempää kuin kymmeneen. Eri nisäkäslajejakin taisi olla vain kuusi. Myös amerikkalainen kääntäjä moitiskeli minua eräässä seminaarissa "liiallisesta luonnosta kirjoittamisesta". Ranskalainen ja egyptiläinen valittivat, etteivät löydä linnuilleni nimiä omalla kielellään. Sen sijaan venäläinen ja japanilainen pitivät lintutarinoista. Orava ja pääskynen ilmestyikin seuraavana vuonna Japanissa hyvin kauniisti sidottuna kirjana.
(piirros: Mika Launis) |
Oravaan ja pääskyseen sain sysäyksen pienestä lehtijutusta, jossa kerrottiin jonkun miehen löytäneen myöhään syksyllä autotallistaan elävän räystäspääskysen. Oli outoa, ettei lintu ollut lähtenyt muuttoon. Mies oli neuvoton ja huolissaan: Miten pääskynen selviäisi kun pakkaset pian alkaisivat?
Melissa Mayntzin pieni tietokirja Muuttolintujen matkassa (Migration: Exploring the Remarkable Journeys of Birds, 2020. Suom. 2020) on viehättävä ja hauska tietoisku muuttolintujen elämästä. Se selvittää, miksi linnut muuttavat, mitkä niitten tavat ja reitit ovat, lentävätkö ne parvessa vai yksin, miten ne suunnistavat, kuinka pitkiä matkat ovat ja kuinka kauan ne kestävät. Sekä minne ne menevät, ja mitä vaaroja niitten reiteillä nykyaikana on.
Aivan kuten kääntäjät aikoinaan Fili:n järjestämässä seminaarissa, minäkin kaipasin sinänsä niin antoisaa kirjaa lukiessani enemmän lintuja, jotka ovat omassa maassani ja kielessäni tuttuja. Toki vastaan tuli Suomessakin pesiviä, kuten hippiäinen, kalasääski, tilhi, kurki, tunturipöllö ja jokunen haukka.