Dorothee Sölle,
Raamatun vahvat naiset,
Nemo 2004
(Gottes Starke Töchter,
2003)
Luin tämän kirjan jo kolmetoista vuotta sitten, mutta muistan yhä väkevästi sen antaman uuden, sytyttävän näkökulman, vapautuksen ja terapeuttisen voiman.
Kirja sopii myös lukijalle, joka ei katso olevansa kiinnostunut Raamatusta, vaan naisen elämästä ja historiasta yleensä. Siinäkin mielessä tämä on mitä sivistävin teos.
Kirjaansa Sölle on poiminut kolmenkymmenen naisen tarinan Vanhasta ja Uudesta testamentista.
Naisen silmin luettuna Raamattu on erilainen kuin miehen. Tajusin, mitä olin tajunnut hämärästi ja hämmentyneesti jo tyttönä. Jumala ei ole patriarkka. Jeesus ei uhoa androsentrismiä, mieskeskeisyyttä. Jumala näkee tytön, Jumala näkee naisen, Jumala näkee äidin. Aivan kuten autiomaahan karkotettu ja nöyryytetty Hagar nimittää enkelinsä lähettänyttä Herraa nimellä El-Roi, 'Jumala joka minut näkee´. Hagar kohtaloineen vertautuu myös nykymaailman hyväksikäytettyihin naisiin, ihmiskaupan uhreihin.
Söllen mukaan naisten, jotka asettuvat tietoisesti yhteyteen kristillisen perinteen kanssa, on tärkeää oppia erottamaan toisistaan perinteen alistavat ja naisvihamieliset piirteet ja sen vapauttavat piirteet. Sukupuolten hierarkinen ajattelu edistää aina naisten halveksuntaa, naurettavaksi tekemistä ja mitätöintiä. Kuitenkin jo Raamatun alkuilmoituksen mukaan molemmista, miehestä ja naisesta, heijastuu Jumalan kuva. Se, millaisen asenteen kirkollista ja kristillistä valtaa pitävät miehet ovat naisiin ottaneet - tai ottavat -, ei ole välttämättä sama kuin Jumalan asenne.
Monet Vanhan testamentin kirjat käsittelevät perustavia elämänkysymyksiä ja suorastaan tyrkyttävät kohtalotoveruutta. Söllen kirjassa näitä kohtalotovereita on. Eeva, Saara, Hagar, Rebekka, Raakel, Lea, Tamar, Potifarin vaimo Suleika, Rahab, Debora, Jiftakin tytär, Delia, Ruut... Silmiä aukaiseva ja ajatteluttava on mm. Jeesuksen ystävien Martan ja Marian "analyysi". Jeftan tytär, Tuomarien kirjan paloiteltu nainen ja Potifarin vaimo ovat kauhukertomuksia, jotka mies ehkä kykenee hyväksymään ja tulkitsemaan Jumalan tahtomiksi kohtaloiksi, mutta jotka naiselle ovat raskaita tai kestämättömiä. Näistä naisista ei myöskään käytetä mitään nimeä. Se on nykypäivään asti yksi osa naisen kohtaloa. "Runoilijan tytär", "filosofin äiti", "tunnetun kirurgin rakastettu", "rouva", tämä usein toistuva muotoilu kieltää naiselta hänen oman nimensä ja persoonansa, ja pitää häntä täydentävänä osana sille, millä on oikeasti väliä, Sölle huomaa ja huomauttaa.
