.jpg)
On puujalkavitsejä, mutta näköjään on myös puujalkapuhetta. Sitä kopinaa kuulee nykyisin joka puolella.
Puujalkapuheessa ei riitä tavallinen lauseenmuodostus, vaan puheen puujaloiksi otetaan 'kokea'-verbi.
Ilmiö ei ole enää uusi, olen miettinyt sitä jo pitkään, aivan kuten joitakin muitakin hullunkurisia turhauttavia asioita.
Esimerkkejä päivälehdestä (yhdestä ja samasta Helsingin Sanomista) :
" 86% koki olevansa tyytyväinen hoitoon.",
" Koin että minun täytyi ottaa asia todesta.",
" NN koki, että sektio oli hänelle myönteinen kokemus.",
" Koen itseni onnelliseksi.",
" Vaikka työ on NN:lle tärkeää ja hän kokee viihtyvänsä siinä, hän aikoo nyt tehdä lyhennettyä työaikaa."
Miksi potilaat eivät ole tyytyväisiä, vaan kokevat olevansa tyytyväisiä?
Miksi joku ihminen ei ota asiaa todesta, vaan kokee että hän ottaa sen todesta?
Miksei NN kerro, että sektio oli hänelle myönteinen kokemus, vaan hän kokee kokemuksen että se oli myönteinen?
Entä voisiko vain sanoa: "Olen onnellinen", sen sijaan että kertoo kokevansa että on onnellinen?
Ja olisiko NN:lle liian yksinkertaista sanoa, että viihtyy työssään? Onko jotenkin hienompaa tai tärkeämpää kokea viihtyvänsä?
Kuvalehtien, perhelehtien ja iltapäivälehtien henkilöhaastatteluissa koetaan kokemasta päästyä. Aivan kuin sellaiset ilmaisut kuin "mielestäni", "tunnen että", "pidän (jtkn jonain)" olisivat liian välittömiä.
Nykysuomen sanakirja (ns. kansanpainos) vuodelta 1973 antaa verbistä 'kokea' esimerkkejä:
"kokea tuskaa, häpeää", "liike koki tappion", "yleisö joutui kokemaan monta yllätystä", "äiti kokee lapsessaan elämän ihmeen", " hyväksi koettu keino", "kokea sortoa/tylyä kohtelua", "työn iloa kokeva ihminen", "maailmaa kokenut mies", "kokea monenlaista elämän varrella" jne.
Alkaako Nykysuomen sanakirja (kolme aakkostettua osaa) siirtyä Vanhaan kirjasuomeen? Ei kai sentään. Tiedän, että kieli muuttuu, se on tuttu virsi, jota toistelemalla toivotetaan melkein mitä tahansa tervetulleeksi kieleen.
'Kokeminen', ilmaisu ikään kuin mutkan kautta, sen sijaan että kertoisi välittömästi ajatuksistaan, mielipiteistään ja tunteistaan, tuntuu korostavan nimenomaan yksilön henkilökohtaista tärkeyttä ja merkitystä 'kokijana'. Ei "tykätä jäätelöstä", vaan "koetaan että jäätelö on hyvää".
Media ja some, kaikki paikat ("alustat"), joissa ihmiset puhuvat,pälättävät ja tulevat haastatelluiksi, luovat muoti-ilmauksia. Meillä on myös poliitikkoja, jotka ovat runnelleet kieltä:
Matti Vanhanen istutti aikoinaan joidenkin (valitettavan monien) puheeseen pahan lauseopillisen virheen: uutislähetyksissä ym:lla antamissaan lausunnoissa hän toistuvasti loihe lausumaan: "Olen tyytyväinen siitä, että- -" (huh, tekee pahaa kirjoittaakin tuo), vaikka hänen olisi pitänyt sanoa: "Olen tyytyväinen, että - -" tai "Olen siihen tyytyväinen".
Nuorempi poliitikko Maria Ohisalo taas päästi liikkeelle kammottavan muoti-ilmaisu-väännöksen isosti. Annetaan kiitoksia isosti (ei 'suuret kiitokset'), ja töitäkin tehdään isosti (ei paljon). Pari päivää sitten Helsingin Sanomissa oli juttu lumen kaatokiellosta mereen ('Lumen kaatokielto mereen on tiukka paikka Helsingille'). Ongelmana pidettiin vaikeutta löytää paikkoja lumen hävittämiselle, sillä " ei haluttaisi mennä isosti puistoihin". Virus näkyy jatkavan tarttumistaan.
Muutamia vuosia sitten kaikki toimi. Pippuri toimi keitossa (ei siis sopinut keittoon tai maustanut keittoa, vaan toimi siinä; toimelias pippuri), ja muutenkin kaikki, mikä maistui tai sopi yhteen jonkin toisen aineen kanssa, toimi. Huvitti tai pisti korvaan silloin sekin.
