Maria Vuorio / Kirjoja ja ihmisiä
Finnish author, books since 1979: novels, short stories, poems, children´s books, translations into German, Spanish and Japanese; columns and reviews in newspapers.
tiistai 19. marraskuuta 2024
KOEN ETTÄ TÄNÄÄN ON TIISTAI
keskiviikko 24. heinäkuuta 2024
PAUSTOVSKI !
Katselin kirjahyllyjäni ja päätin kokeilla jotakin kirjaa, jota en ole ennen lukenut. Niitäkin on. Hämmästyttävää, että monen muuton ja turkasen painavien kirjalaatikoitten joukkoon aina pääsee joitakin "salamatkustajia". Tämänkin, Konstantin Paustovskin 6-osaisen omaelämäkerran Kertomus elämästä (ilm. 1945-55, suom. Juhani Konkka 1967) ensimmäinen osa on seurannut minua vuodesta 1996, jolloin sain sen isossa kirjalaatikossa sukulaisen jäämistöstä. Kirja kertoo Paustovskin lapsuudesta ja kouluvuosista Kiovan kymnaasilaisena.
Ensimmäisestä luvusta alkaen kerronnan lumovoima vetäisi minut mukaansa. Paustovski ei vain kuvaa, vaan elää ja aistii ihmiset, tunnelmat, näkymät, luonnon yksityiskohdat, värit, valot, tuoksut, kaiken ympärillään niin aistimusvoimaisesti ja läsnäolevasti, että hämmästyin ja ihastuin erikoiseen tunteeseen olla "sisällä" kussakin tilanteessa, ei vain kirjallisena lukijana ulkopuolella.
keskiviikko 22. toukokuuta 2024
AVAIMIA SATUUN
(kuva: Jiri Trnka) |
(Pirkko-Liisa Surojeginin kuvitusta: Hölmölän kylä) |
Hölmöläisjuttujen kohdalla sain lapsuudessa nauttia alkuperäisimmästä ja parhaimmasta sadunkerronnan perinteestä eli ääneen kertomisesta, sillä isäni kertoi minulle ja vähän vanhemmalle veljelleni hölmöläisjuttuja aina saunassa, kun istuimme lauteilla. Muistan nauraneeni niille aivan kippurassa. Olin alle kouluikäinen ja ehkä senkin vuoksi oli riemastuttavaa huomata hoksaavansa, mikä juju jutuissa oli. Voi, että, ne hölmöläiset olivat tyhmiä! - Kun veljeni täytti 8 vuotta,hän kuitenkin kielsi minua enää tulemasta 'miesten saunaan'. Se oli niitten hauskojen lorujen loppu.
' |
maanantai 29. huhtikuuta 2024
SAMASTA LÄHTEESTÄ
Kuvan ja sanan inspiroiva yhteys on jo omakohtaisestikin tuttu kokemus, mutta viimeisen puolen vuoden aikana musiikin ja sanan - sekä erityisesti musiikin ja kuvan yhteys on ollut innoittavaa ja elämyksellistä.
(Thomas Moran, Fiercely the Red Sun descending / Burned his way along the heavens, 1875.) |
(Joel Järventausta) |
lauantai 13. huhtikuuta 2024
EI MITÄÄN HYÖTYÄ, ILOA VAIN
Kun kävin tyttäreni asunnolla Pariisissa Rue de Richelieulla, nousimme hyvin jyrkkiä, kierteisesti kaartuvia, hyvin kapeita, hyvin kuluneita portaita asunnolle, ullakkohuoneeseen. Kesken nousun oli jopa avaimella avattava rautainen portti. Päässäni risteili: Tällaista ei Suomessa sallittaisi. Paloturvallisuuden nimissä tämä olisi ehdottomasti kielletty.
Tämä hyvin hoidettu talo oli viime kesänä naapurimme Piemontessa. Viihtyisä. Ei pelkoa
kuntotarkastajista, kuten ei muissakaan Italian "partataloissa".
sunnuntai 10. maaliskuuta 2024
KUN RUNO MURTAUTUU KIELESTÄ
" Mikä ihmeellinen kirja Villi iiris onkaan, ilmestyessään tämän vuosisadan lopussa, kukkien kielellä
kirjoitettuna", hämmästyy yhdysvaltalainen kriitikko Helen Vendler The New Republic-lehdessä 1992.
Samoin minäkin, heti kokoelmaa sieltä täältä silmäiltyäni, tunnen halua huudahtaa runoilija Louise
Glückin nimeä mukaillen: Ich bin so glüklich dieses Buch gefunden zu haben!
Toki tiesin, että tämä amerikkalainen runoilija voitti kirjallisuuden Nobel-palkinnon 2020, mutta
sellainen ei minusta koskaan ole ollut syy kiirehtiä lukemaan jotain. Asenteeni on kuin " kissa, joka
kiertää kuumaa puuroa". Luen uutuuksia ja palkintokirjoja "jäähtyneinä" joskus myöhemmin, jos luen
- jos ne sattuvat tulemaan vastaan, kuten tämä Villi iiris onnekkaasti tuli.
O'Keeffe New Mexicossa ja Ester Helenius
Suomessa), Louise Glück loihtii kasvikunnasta
metaforista alustaa sanottavalleen. Hänen
retoriikkansa on niin selkeää ja tunteensa
intensiivisyys syvää, ettei yhdenkään runon tai
säkeen kohdalla tule tunnetta sommittelusta ja
ajatuksen keskeneräisyydestä. Mestarin ote on
helpon oloinen; kuin näpertelyn ja peittelyn sijasta
avaisi yksinkertaisesti puhtaan kämmenesä: Katso, tässä se on.
Ottamatta esimerkkejä Glückin runoista, turvaudun Helen Vendlerin lausumaan: " Hänen runoutensa
on...saavuttanut poikkeuksellisen tason, jolla se ei ole sen enempää 'tunnustuksellista' kuin
'intellektuaalistakaan' sanan tavallisessa merkityksessä, joita usein pidetään vastapuolina runouden
elämässä".
Ja David Biespiel The Washington Postissa: " - - runoille on ominaista pakoton hallinnan tuntu ja
ilmaisun selkeys, joka skalpellin tavoin viiltää halki utuverhon toivon ja tuskan väliltä."
Juuri niin.
Mutta suuren, arkitason kuvia nostavan runouden äärellä tunnen halua paeta ja hylkiä analyysejä, jotka
ovat kuin tulli- ja tarkastuspisteitä matkalla uuteen, ihmeelliseen, koskettavan tuttuun maahan.
Louise Glück,
VILLI IIRIS / The Wild Iris, 1992,
suom. Anni Sumari,
Enostone 2022,
perjantai 1. maaliskuuta 2024
AAKKOSIA
maanantai 1. tammikuuta 2024
MITÄ SANAA SAA KÄYTTÄÄ JA MIKÄ SAA OLLA?
(Maria Lasonen-Aarnio) |
Oheinen kuva: Olin lapsena pikkuvanha ja teräväkielinen, puhelias ja itsepäinen/itsenäinen - mutta ehdottomasti kiltti. Vaikka kuulun 50-luvun piiskaa saaneeseen sukupolveen, en koskaan saanut rangaistusta kiltteyden puutteen takia, vaan "jotta oppisin olemaan ihmisiksi" eli lopettaisin kiusaavan apulaisemme vastakiusaamisen. Tuli luunappia ja niskavillojen tukistusta, kerran oikein piiskaa, kun olin teljennyt apulaisen moneksi tunniksi ulkohuusiin. Vähän lässyttävää sanaa tuhma ei koskaan käytetty. Mutta ulkohuusi-jupakan jälkeen äiti sanoi, että "sinuun meni vanha-aatami". Niin voi kiltillekin käydä.
perjantai 8. joulukuuta 2023
LINTUJA
keskiviikko 8. marraskuuta 2023
TYÖPAIKAN NAINEN
Emi Yagi,
Tokiolaisen naistenlehden toimituspäällikön Emi Yagin (s.1988) esikoisromaani Kushin techo (suom. Tyhjyyspäiväkirja) on ollut hitti Japanissa ja Pohjois-Amerikassa.
tiistai 3. lokakuuta 2023
STOCKMANN IN MEMORIAM
Kuten meille täällä Helsingissä on jo vuosia tiedotettu, Stockmann sairastaa taloudellista pitkäaikaissairautta, joka nyt on johtanut niin vakavaan tautitilaan, että edessä näyttää olevan vararikko eli kuolema - taikka ainakin todella fataaleja leikkauksia, joitten jälkeen potilasta ei vierailija enää voi tunnistaa.
(August Macke) |
tiistai 26. syyskuuta 2023
GOETHEN VAUHDISSA
(WilhelmTischbein, Goethe Rooman Campagnalla) |
On aina antoisaa lukea teoksen johdanto, jos se on asiantuntevasti ja antaumuksellisesti kirjoitettu. Kääntäjä Sinikka Kallion selonteko onkin varsin seikkaperäinen ja selvittää Goethen, tuon "poikkeuksellisen runsaiden ja väsymättä viljeltyjen moninaisten luonnonlahjojen ilmentymän " elämää laajemminkin kuin vain Italian matkojen osalta.
(Wilhelm Tischbein, Goethe huoneessaan Roomassa) |
(J.W.von Goethe, Vesuviuksen purkaus. Piirustus ja akvarelli.) |
Mutta kun vilkas värikäs Napoli - jota Goethe myös kuvaa "likaiseksi, meluisaksi ja rasittavaksi", jopa "muumioituneeksi", on jäänyt taakse, hän palaa vielä Roomaan.