PIENTÄ PURTAVAA

Sain 90-luvulla lahjaksi suuren suomalaisen aforismiantologian sen toimittaneelta kirjailijalta ja
siihen omistuskirjoituksen: 'Pientä purtavaa'.  Kirjaa ojentaessaan hän ohjeisti minua lukemaan "hitaasti ja vain vähän kerrallaan".
   Pyörryttävää aforismeja olisikin opiskelumielessä paukuttaa sata sivua kerrallaan, mutta kyllä, valikoivasti voi minusta  silmä hypähdellä tuollaistakin "viisauden järkälettä".

Pureskeltavia ovat tietenkin ne aforismit, joita ei aivan purematta niele. Toisenlainen elämänkatsomus panee perustelemaan oman.

Parhaimmillaan aforismi on oivallus, "oikotie oppimiseen" kuten koulun psykologiankirja sanoi. Hyvissä (harvinaisen hyvissä) romaaneissa tulee myös vastaan lauseita, jotka pärjäisivät yksinäänkin mietelminä tai runon säkeinä. Hyvät runothan ovat nekin syntyneet oivalluksina eivätkä väkertäen.  Se, miten kirjailija sitten hioo eli hienosäätää nämä kiteensä niin että ne eivät siliä kuoliaiksi, vaan antavat vaikutelman helppoudesta ja spontaanisuudesta, onkin jo lahjakkuus- ja ammattikysymys.

Kirjoitin joskus muistiin lukemiani mietelmiä. Ne tulivat vastaan nyt, kun jouduin tyhjentämään romahtaneen kirjoituspöydän laatikon. Enää en "allekirjoita" niistä kaikkia. Suhtaudun jo aika varautuneesti henkevyyteen. Huumori (tuo monimerkityksinen ja myös niin väärin käytetty sana!) voi mielestäni olla - ja onkin - syvällisempää kuin henkevyys. Henkevyys on jonkinlainen päälle puettu juhlaviitta tai univormu, jonka perässä astelevat adjutantit ylpeys ja hurskastelu.

Paperilapuille tallentamissani aforismeissa on satuttavia totuuksia, asiallisia toteamuksia, ja myös hauskaksi kääräistyjä rempseitä tokaisuja sekä itsetuntoa nostavia sarkastisia puraisuja. Kummallisen vähän hyvätkään aforismit silti jäävät mieleen. Kuten Bernard Shaw sanoo:
"Historiasta opimme, että historiasta ei opita mitään."

     Mitä siis aforismeista opimme? Vastaus: että niistä ei opita mitään.
     Onko viisaus ihmiselle siis vain hetken huvi? Tuikahdus, innoittava välähdys, kun saa yhteyden toiseen ihmiseen?
     Se, että toinen osaa sanoa jonkin totuuden äänen, on kyllä myös apu.
Kuin rohkea toveri, joka sanoo suoraan kuten Eeva Kilpi:
"Elämä on juuri niin vaikeata kuin miltä se hetkittäin tuntuu."
Tai:
"Meillä on liian vähän kokemusta ja suhteettoman paljon tietoa."

Kirjailijoille sopivia:
Oscar Wilde: 
"Todellinen taiteilija ei välitä yleisöstä. Yleisöä ei ole hänelle olemassa, sen hän jättää suositulle taiteilijalle." "All bad poetry springs from genuine feeling."
Daphne du Maurier:
"Writers should be read - but neither seen nor heard."
Gunnar Björling: 
"Voi olla eduksi että on väärinymmärretty ja eristetty ja että elää elämänsä ja pyrintönsä."
Armi Ratia:
" Töissä ei itketä."

Rohkenen myös puuttua ilmiöön, jolle olen antanut nimen köhelismi. 
Kirjallinen supermenestyjä Paulo Coelho ei ole kuten Groucho Marx "raivannut omin käsin tietään tyhjästä äärimmäiseen köyhyyteen", vaan hän on raivannut tiensä yli sadalla miljoonalla mietekirjan kappaleella äärimmäiseen suosioon.
    Hän on tehnyt mykistävän silmänkääntötempun silosanoillaan. Kauniisti sidottuja kirjasia on kaupan myyntipöydällä tarjolla kuten tekokukkia ja tuoksukynttilöitä.
Eräs nuori teräväpäinen ystäväni hauskutti minua kerran kävelyretkellä suoltamalla suustaan loputtomana virtana ex tempore keksimiään köhelismejä.
   
       Köhelismeissä käväisin itsekin sadussani Orava ja pääskynen (Tammi 2007):

"Yhdessä orava ja pääskynen kuuntelivat radiosta keskipäivän soittotuokion ja mietelauseet. - - Tänään mietelauseita luettiin Mäntypistiäisen mietekirjasta. Lukijana oli kettu. Ketun ääni oli hyvin tuttu metsäradion kuuntelijoille.
    Orava höristi korviaan.
    Kettu luki arvokkaasti:
   - Männynneulanen. Kuusenneulanen. Se ei ole sama asia. 
    Kettu nuolaisi käpäläänsä ja käänsi kuuluvasti kirjan sivua. - Seuraava, se sanoi ja jatkoi:
    Lennä päin mäntyä. Ja tiedät päässeesi kotiin. 

 Samoin kirjassa Jäniksen housuissa (Tammi 2006) mainitaan hyönteisen Kirjanpainajan muistojuhlassa tämän menestysteos Puun ja kuoren välissä, sekä aikaisemmin julkaistut Päin puuta, Päin seinää ja Päin, pääni, päin.