Kuulun kai siihen ikäpolveen, jolla sananlaskuja tulee mieleen. Joskus ne ovat ärsyttäviä, joskus nasevia. Ainakin yksi 80-luvulla syntyneistä lapsistani ei voinut lukioikäisenä sietää, kun minulta pääsi sananlasku. Otin opikseni - Oppia ikä kaikki - ja pidättäydyin näistä kansanviisauksista. (Vaikka mieleni olisi niin tehnyt lausua hänelle arabialainen sananlasku Äitiinsä voi luottaa vaikka hän olisi hyeena.)
En ehkä koskaan ole ihan purematta niellyt sananlaskuja. Jos kehotetaan olemaan nuolematta ennen kuin tipahtaa, niin sananlaskujen kohdalla maltan ja mietin, mikä niissä ärsyttää, jos ärsyttää, tai miksi ne osuvat naulan kantaan. Onhan niin moni kakku (sananlasku) päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä.
Esimerkiksi:
Itku pitkästä ilosta.
Korjaus: Ei, sillä pitkä ilo tuo onnea ja voimaa elämään, sekä vanhuuteen asti hyviä muistoja.
(Omakohtaista: Menneinä vuosikymmeninä lasten riemuitessa ja leikkien yltyessä aina joku vanhemmista muisti varoittaa: Itku pitkästä ilosta.)
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Väärin. Kuuseen kurkottamalla voi päästä pitkälle ja korkealle, jopa melkein tähtiin, ja ainakin saa laajempaa näköalaa tähän katajaiseen maisemaan.
(Omakohtaista: sananlasku on sukua muistutukselle, jonka sai usein kotoa lähtiessä: Ole sitten siipiäsi myöten.)
Aika parantaa haavat.
Omakohtainen kokemus: Aika parantaa naarmut, mutta haavat se syventää. Ainoa, mikä haavat parantaa on puhdistus ja anteeksianto, ei aika.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Ei pidä paikkaansa. Ystävälliseen huutoon voi tulla rumaa tekstiä takaisin.
Onhan totta sananlasku Kiittämättömyys on maailman palkka.
Mikä ei tapa, se vahvistaa.
Mahtipontista hölynpölyä. Sillä se, mikä ei tapa, voi myös murentaa, vammauttaa, katkeroittaa ja kovettaa.
Salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan.
Luulo. Ja kuten tiedämme, luulo ei ole tiedon väärti.
Jos luulee, että jokin onnettomuus ei voi samanlaisena toistua, on väärässä. Sillä aika näyttää.
Olen lapsena tavannut perheen, jonka kodin salama on täsmälleen samasta paikasta kaksi kertaa polttanut maan tasalle. Sekä myöhemmin lukenut iltapäivälehdestä joistakin suomalaisista, jotka ovat kaksi kertaa voittaneet loton pääpotin.
Kissa kiitoksella elää.
Suomalaista kyynisyyttä. Toisin sanoen: häpeä ja nolostu, jos iloitset saamastasi kehusta ja kiitoksesta; muista mitätöidä itsesi ja saavutuksesi, ethän ole muita parempi. Sukua sananlaskulle Kuka se kissan hännän nostaa, ellei kissa itse, mikä tuttuun tapaan on hämmentävää kaksoisviestintää: tarkoittaa joko halveksittavaa omakehua ja itse itsensä korottamista - tai kehotusta luottaa itseensä.
Erästä toista eläintä, lehmää, koskeva vanha sananlasku/sanonta on myös syytä romuttaa ja rehabilitoida lehmä: Tuijottaa kuin lehmä uutta veräjää kuvaa tyhmää töllöttämistä, vaikka kysehän on lehmän kiinnostuksesta ja uteliaisuudesta, mikä taas on älykkyyden merkki. Harva lehmä tosin nykyisin pääsee ulos hakamaille uutta veräjää ihmettelemään. Silti. Ei eläin ole tyhmä vain siksi, ettei se puhu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti