Hauska kesäpäivä Naantalissa. Ensin Päivi Hovi-Wasastjernan inspiroiva näyttely Taidehuoneella (25.6. asti) ja sitten kävely kirkonmäelle, missä JÖNS BUDDEn muistokivi. "Suomen vanhimmalle kirjailijalle" sanotaan siinä. Hm...
Buddehan, Jöns Raek, (1437-91) luostarin munkki, oli lähinnä kääntäjä. Käänsi ruotsiksi Vanhan Testamentin kirjoja ja pyhimyslegendoja. Mutta olihan hän toki ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjallisen työn tekijä. Kai Laitisen mukaan Budden julkaisuissa oli jopa muutama 'kevytmielisiäkin' (lue: maallisia) piirteitä sisältävä, Välimeren maiden novellistiikkaa muistuttava kertomus.
Aikamatka keskiajalle kiehtoisi, mutta pinnistämälläkään siihen ei muistokiveä tuijottamalla pysty, mielikuvituksessaan, kun alhaalta puistosta kuuluu reipas torvisoittokunnan kesämusiikki.
Kävelen vanhankaupungin idyllisiä kujia sireenien tuoksussa, hiljaisuudessa, auringon ja varjojen heittyessä hiekkaisille poluille. Ja kas, jo mieleeni tulee Bo Carpelanin Kulkeva varjo, kertomus pikkukaupungista, Otava 1978 (suom. Kyllikki Villa). Hieno, tiheä romaani. Ei mikään tavanomainen murhajuttu, joten viime kerran dekkareitten sivuun työntämistäni ei tarvinne perua. Kyllä kaikkea, mitä Carpelan on kirjoittanut, kannattaa lukea. Maailmankirjallisuuden parasta tasoa olivat/ovat hänen kirjansa.
'Uusilahti, pikkukaupunki Turun lähellä', on murhamysteerin tapahtumapaikka, mutta kyllähän kaikki uneliaaseen, pinnan alla kytevään Naantaliin viittaa, ja kansikuvakin sinne johdattaa.
- Out, out, brief candle!
Life´s but a walking shadow:
a poor player,
That struts and frets his hour
upon the stage,
And then is heard no more -
Macbeth V:5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti