sunnuntai 10. syyskuuta 2017

TOIMENPITEET


Huono ajoitus puhua Paul Austerista, koska hän kävi juuri täällä js on siis nyt 'kaikkien huulilla' eli 'tapetilla' (suomenmaikkani kääntyy haudassaan). Mutta sattumoisin kyllä luin juuri hänen Talvipäiväkirjansa (Winter Journal, 2012), josta kimposi ajatus tähän tekstiin. Kirjasta ylipäätään kimposi paljon ajatuksia, ja tämä jonka sieppasin parvesta on vain yksi ja aika triviaali.
       Auster pitää luetteloista.
Talvipäiväkirjassa hän mm.luettelee asuntonsa ja osoitteensa, tapaturmansa, matkansa, ja jopa ruokansa, joita on elämässään hotkinut mahaansa. Ruokaluetteloa lukuunottamatta luettelot eivät ole itsetarkoituksellisia (aivan), vaan kaikista niistä tursuaa paljon kerrottavaa ja tasojakin. Myöskin sattumat, sattuman kauppa elämässä, on Austerin toistuva ellei toistuvin pohdiskelun aihe. Tämän lempiaiheen käsittely huipentuu ja saanee täyttymyksensä hänen kauhistuttavan paksussa vasta suomennetussa romaanissaan 4321. (Joka oli muuten aikoinaan eduskunnan keskuksen numero. Ehkä edelleen?)
       Päivällisruokiaan ja herkkujaan hän tosin luettelee vailla mitään yhteyksiä elämän syviin pohjavirtoihin. Sälää mitä sälää, ja siksi hauskaa & kiinnostavaa. Jännä huomata, miten aivot mieluusti ahmivat ja tallentavat kaikkea ns. joutavaa, aivan samoin kuin suu ahmii mielellään kaikkea höttöä herkkua. Muistikin tallentaa hömppiä asioita paljon helpommin kuin esim. Pultavan taistelun tapahtumia, tosiasioita Mesopotamiasta tai kemian kaavoja ja ranskan epäsäännöllisiä verbejä. Siksi on hauskaa lukea, mitä Paul Auster  söi lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Myös Roald Dahlin  karkkimuistelot ovat olleet meikäläiselle suuri riemun aihe (Roald Dahl, Boy 1984; suom. Poika, Otava 2004).
        No niin, Austerin Talvipäiväkirja innoitti siis minut tekemään omia luetteloitani. Sattui olemaan päivä, jolloin matkustin raitiovaunulla kohti taka-Töölön sairaala-aluetta ja tuotapikaa kävelin pitkää käytävää, jonka päässä odotti lasiovi ja siihen suurin kirjaimin kirjoitettu teksti

                                                                   TOIMENPIDE

Olin menossa toimenpiteeseen. What a horrifying  - and blessed -  word! Istuessani ja odottaessani, milloin kuulisin nimeäni sisäänkutsuttavan, aloin miettiä, missä kaikissa lääketieteellisissä toimenpiteissä ruumiiseeni oli tunkeuduttu erilaisin instrumentein.

Section of a human face carved in marble. It was dedicated as an oblation to the Sanctuary of Asklepios after the successful healing of the eyes. 2nd half of the 4th cent. BC. 

Tein luettelon: korviin, silmiin, sieraimiin, nieluun, hampaan juureen, kaulaan, selkäytimeen, sääreen, kohtuun, vaginaan, peräaukkoon. 
       Sitten tein luettelon, mihin rangaistustoimenpiteisiin kohdallani oli ryhdytty:
Piiskaus, komeroon lukitseminen, puhuttelu, tukistus, luunappi, luokasta ulos komentaminen, huuto, jälki-istunto, muistutus, eristys, rehtorin puhuttelu, sakko, julkinen sättiminen ja nöyryyttäminen, perintövero. 


Honoré-Victorin Daumier, For retten. Afhöring af mindreårig for lukkede döre. 1850. 

Sitten mieleeni tuli luettelo toimenpiteistä, ne tehneistä henkilöistä, joiden ansiosta olen säilynyt hengissä ja hyvissä voimissa: uimavalvoja, äiti, isä, lääkäri, lähimmäinen. 
         Kaiken kaikkiaan: lähimmäinen, toinen ihminen, on se joka murskaa tai nostaa toisen. Tuskin kukaan kirjoittaisi kirjoja tai lukisi niitä, ellei hänelläkin olisi omalle kohdalleen osunut kaikenlaista.   
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti