tiistai 20. kesäkuuta 2017

HYVÄÄ JUHANNUSTA!



                                                                                                    Charley Harper

Teen matkan Belgiaan. Kuka tietää, aikaa liikenee myös käyntiin Spa-nimisessä kaupungissa. Sehän on, kuten tiedätte, paikka jossa Hercule Poirot syntyi (!). Kaupungintalolla on kuulemma näytteillä vitriinissä hänen syntymätodistuksensa.
     Belgia on merkillinen vanha maakaistale vahvojen naapureittensa puristuksessa. Kun sen historiaa ja kulttuuria miettii, huomaa tietämyksensä ohuuden. Monet tapahtumat ja käsitteet ovat ikään kuin tuttuja, mutta juuri mitään niistä ei osaa sanoa. Vain täydellisen triviaalia "tietoa" jää päähän pysyvästi. Kuten esimerkiksi että kuningas Baudoin, herkkä mies, jännitti häissään niin , että purskahti kesken seremonian hysteeriseen kaikuvaan nauruun. Hienostunut tätini kertoi siitä liikuttuneena, hän tunsi suurta sympatiaa kuningas Baudoinia kohtaan tämän tapauksen vuoksi. Ne olivat - Baudoinin ja Fabiolan onneksi - viimeisiä aikoja, jolloin kuninkaallisia häitä ei vielä televisioitu. Mutta toki toimittajien kynät viuhuivat.
     Joutuisin pulaan myös keskustelussa Belgian nykykirjallisuudesta. Mieluummin menisin johonkin kovaan tietokilpailuun Tintti-kirjoista.



Suomessa on juhannusviikko joka huipentuu - tutusti hieman viileään, jopa sateiseen, mutta taatusti myös hyttysten hymnin sävyttämään - juhannusjuhlaan. Saunat lämpiävät, joku poimii niityn kukkia, tekee vihtoja, järvien selät siintävät, makkaran ja muikun tuoksu leijuu grillistä valoisaan iltaan... Tulee mieleen kauniita aitoja sanoja runoilijoilta:

Eino Leino: " -- Täällä pohjoisessa, missä me hetken saamme elää taivaanvahvuuden valokehässä."

Arvo Turtiainen:  Juhannusyön hämärä ei ehdi "kuin kuorsata rantakivillä", ja "yö näki unta sammalilla kuusikossa. Mutta tuskin kaikki nukahtivat, kun tuuli aloitti haavoissa sipinän: aamu, aamu!"

Hyvää juhannusta kaikille! Onnellinen se, joka astuu arjen ja työn ryteiköstä välillä levon ja toimettomuuden keitaalle.
"Mitäpä olisi ihmisen kulku, saati sitten taideniekan, ellei se olisi välillä nousua irti maasta, irti turpeesta, irti malleista, irti aineellisen maailman haihtuvista ja vaihtuvista ilmiöistä." (Leino)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti