torstai 6. huhtikuuta 2017

KIRJAILIJA





Kirjailija on ihminen, joka istuu.
Hän istuu ja kirjoittaa ja sitten taas pelkästään istuu. Hän miettii ja
pureutuu. Jos hän oivaltaa, hän ei huomaa että istuu ja miettii, vaan
silloin hän pelkästään kirjoittaa, kunnes taas istuu ja odottaa.
Hän hylkää ja korjaa ja muuttaa ja poistaa ja repii ja kokoaa, ja hän istuu ja
katsoo, millaista tuli. Hän saattaa mennä kesken kaiken pitkäkseen
kylmälle kovalle lattialle ja vetää sanomalehden päälleen lämmikkeeksi.
Se ei ole nukkumista vaan kirjoittamista. Siitä ponnahdetaan aina takaisin
pöydän ääreen istumaan. Silloinkin kun kirjailija saa ilmoituksen aikansa
päättymisestä tai hänen onnistuu kiskaista saappaansa irti liejusta ja päästä
vielä viimeisellä junalla kotiin, silloinkin hän vain odottaa, että
pääsee istumaan. Sillä ilman istumista hän ei voi mitään.
                                                                                                           
                                               ----

Winston Churchill meni kuulemma peiton alle sänkyyn miettimään kun hänen täytyi tehdä kansakunnan kannalta suuria ja vaikeita päätöksiä. Hän jopa pukeutui silloin pyjamaan.

Makuuasento on erinomainen ajatushautomo, mikäli ei satu olemaan ihmistyyppiä, joka napsahtaa uneen heti kun menee vaakasuoraan.
   Valveen ja unen välinen hämärän rajamaa ponnahduttaa joskus hämmästyttävästi mieleen muistamisen arvoisia asioita. Jokin järjen jähmeä nysvääminen on hetkeksi väistynyt antaakseen tilaa nopeammalle ajattelulle. Alitajunta pääsee suomaan antejaan köyhälle päiväminälle.

Jokainen kirjoittava ihminen myös tietää, että kirjoittaminen ei lakkaa heti koneen naputtelun vaiettua. Joskus on lähdettävä kävelemään vartin lenkki "kirjoittaen", jotta aivot tuulettuvat ja työ jatkuu sinä päivänä vielä näppäimistönkin äärellä. Aamu-uniselle ja kirjoittavalle ei pidä puhua heti kun näkee hänen tulevan ulos huoneestaan. Roald Dahlin mukaan paluu kirjoittamisesta perheen pariin oli hänelle "kuin olisi uinut saaresta mantereelle".
       
  Vaikka sanat on saatava riveilleen ja ilmaisu kohdalleen, sen kaiken ahertamisen takana ja liikkeelle sysääjänä on mielestäni se, minkä Oliver Sacks eräässä haastattelussaan ilmaisee näin:
"I say I love writing, but really it is thinking I love - the rush of thoughts - new connections in the brain being made. And it comes out of blue." "In such moments: I feel such love of the world, love of thinking..."                                                                                                              

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti